Kun koira tuli kotiin

Riemullista joulua ja onnekasta vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille, ihmis- ja koiraystäville, toivovat Saimi, Noppa ja Nuttu

Loppiaisena kirjailin suunnitelmia vuodelle 2018 . Nyt luvassa perinteinen miten meni noin niinku omasta mielestä -katsaus noihin suunnitelmiin, sekä tottakai myös jotain mietteitä tulevasta vuodesta 2019. Nopan kohdalla mietin tälle vuodelle seuraavaa: Tehdään töitä rallytokon haukkuongelman eteen ja saadaan RTK1 kasaan. Tutustutaan agikisojen maailmaan ja luodaan omia kisarutiineja epiksien muodossa. Jatketaan tokon treenaamista ja keskitytään erityisesti häiriötreeniin.  Haukkuongelman eteen tehtiin töitä, ja RTK1 saatiin kuin saatiinkin kasaan! :) Alokasluokassa ehdittiin piipahtaa tänä vuonna kahdesti (yhteensä koularin saaminen vaati neljä kisakäyntiä), 6.5. Hyvinkäällä ja 29.9. Helsingissä omalla kotikentällä. Agility ja toko ovat sen sijaan jääneet ihan hunningolle, jopa kokonaan pois lajirepertuaarista. Agitreeneissä on käyty koko vuoden aikana ihan muutama kerta, ja tokoa ei olla treenattu varsinaisesti kertaakaan. Hups. Kuva: Sara Nutun suunnitelmat kuuluiv

Itsenäisyyspäivän aamuna 2018 Hei hoi joulukuu! Uusia työtuulia on nyt takana parisen viikkoa, ja yhtä pitkä aika on edessä häämöttävään joululomaan! :) Uudet työkuviot ovat tarkoittaneet koirille 5.45 herätyksiä arkiaamuina, ja täytyy kyllä sanoa, että kovin innokkaita herätyskelloja ne eivät ainakaan vielä ole olleet ;D Koirien yksinolopäivät venyvät nykyään järjestään sinne 7-8 tuntiin, mikä toki aluksi tuntui ikävältä (aiempi vuorotyö mahdollisti koirille lyhyempiä päiviä yksin), mutta onneksi nuo eivät ajankulua taida oikein ymmärtää. Ja toisaalta päästään ajoissa, joskus jopa ennen pimeän tuloa, lenkille, ja vapaat illat (ja viikonloput) tuntuvat ihan luksukselta. Viime viikonloppuna oltiin Nutun kanssa huippisleirillä Hurtta Areenalla. Perjantai-iltana ohjelmassa oli huippumielenkiintoinen luento mentaalivalmentautumisesta, ja lauantaina päästiin treenaamaan, kuulemaan ruokintaluentoa (joka oli myös ihan super!) sekä asettamaan tavoitteita seuraavalle treenijaksolle. Tr

Tämä marraskuu on ollut varsin mainio. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan marraskuu on tuntunut kuluvan nopeasti: mukavaa puuhaa on riittänyt, ja yhtäkkiä kuukausi alkaakin vedellä jo viimeisiään! Olen ollut lähes koko marraskuun lomalla, sillä olen vaihtamassa työpaikkaa, ja onkin ollut ihan mahtavaa, kun on päässyt päivittäin valoisaan aikaan ulkoilemaan koirien kanssa! Marraskuun aikana ollaan saatu Sanni ja Paavo yökyläilemään kaksi kertaa, yhteensä neljän yön verran. Nopasta on Nutun tulon jälkeen tullut selvästi hiukan tarkempi omista resursseistaan (ja Nutusta), mutta asioita ennakoimalla (esim. koirien ruokailut eri tiloissa ja tyhjien kuppien kerääminen pois heti ruokailun jälkeen) tällaisen isommankin koiralauman yhteiselo on sujunut varsin mallikkaasti. Ja kyllä Noppa ja PP edelleen toisistaan pitävät: niin iloiset juoksuleikit ne aloittivat joka kerta lenkillä irti päästessään. Nuttu puolestaan on ollut tässä(kin) laumakombinaatiossa helpoista helpoin kaveri.

Tämä pieni evästäjä kävi torstaina 11.10. läpivalaisussa lähes puhtain paperein! :) B/B-lonkat selittyivät hiukan matalilla lonkkamaljoilla. Silmätarkkiin olisi tarkoitus mennä vielä tämän vuoden puolella/ensi vuoden alussa. Nyt kelpaa jatkaa aksauraa!

Eilen omissa kotikisoissa HAUlla saatiin Nopalle kolmas tulos rallytokon alokasluokasta, ja näin ollen myös Nopan (ja mun) elämän ensimmäinen koulutustunnus!    Lähdettiin radalle turhan iso vaihde päällä, mikä kostautui haukkumisena. Positiivista kuitenkin oli se, että haukkuminen oli satunnaista eikä jatkuvaa! :) Radalla oli paljon meille haastavia kohtia: sivulle tulo oikealta nostaa jostain syystä Nopan kierroksia (ehkä siksi, kun minkä tahansa kiertäminen muistuttaa etäisesti agilityä) ja vasemmalle kääntymiset (koska se on huono käyttämään takapäätään, eikä kukaan ole sitä sille varsinaisesti opettanut). Tällä radalla maahanmenonkin kohdalla mulla oli vähän harmaita hiuksia, koska vaikka Noppa sen osaakin hienosti, tuntuivat kierrokset olevan jo sen verran korkealla, että pelkäsin Nopan alkavan haukkua sen seurauksena. Ylläriyllärinä tuli se, ettei sivulletulo vasemmalta onnistunutkaan. Vissiin jäi vähän kiertämiset päälle! Pujottelusta lähti yhteensä 2 pistettä:

Agilityn alkeiskurssia on nyt takana neljä kertaa, joista ensimmäisestä ehdin jopa kirjoitella oman postauksensa . Meillä on ollut niin kivaa, ettei tosikaan! <3 Ekojen treenikertojen aikana ollaan haettu draivia, intoa ja vauhtia, vaivattu hiukan aivonystyröitä ja tehty yhdessä. Ohjelmassa on ollut ensimmäisen kerran kahden pallon leikin ja kuolleelle lelulle juoksemisen lisäksi mm: loppusuorakiihdytyksiä. On ihan ok juosta ohjaajan ohi täpöllä! lelulle juoksemista häiriössä (taputtava ja hurraava ihmiskuja). hypyn tarjoamista (Nutusta hauskaa; ikävästi tulee vaan aina se rima tielle, kun Nuttu katselee muualle!) vauhdikasta putkea (putkeen juostaan täysiiiii ja se on superiiiiiii ja siitä saa PALLON!) putken hakemista eri kulmista (vähän täytyy ajatella, mutta siitä saa palkaksi PALLON!; meidän kulma ei toistaiseksi ole kovin merkittävän suuri.) hyppytekniikkaa (vähän outoa juosta lelulle, kun eteen laitetaan jotain random rimoja, mutta alkushokin jälkeen hauskaa!) O

Tänään on vietetty parin viikon kesäloman viimeistä päivää. Meillä ei ollut lomalle mitään suuria suunnitelmia, mutta jälkikäteen katsottuna huomaa, että onhan me tehty vaikka ja mitä! Ensimmäinen lomaviikko vietettiin mökillä. Koirista parasta, kun saa luuhata päivät pitkät vapaana! Sää oli jo hiukkasen syksyinen; hellelukemiin ei (onneksi) päästy enää, mutta onneksi oli myös aurinkoisia ja lämpimiä hetkiä, niin Noppakin pääsi polskimaan! Helsinkiin palattiin siis loman puolivälissä, ja sitten olikin ohjelmassa huippiksen aloituspäivä ja Nutun ekat aksatreenit ! Helsinkiin saimme myös pariksi yöksi perheenjäseniä yövieraiksi, ja sekös jos jokin on koirista superiisiistiiiparasta. Lisäksi ollaan treffattu Hamppua&Hugoa (mikä meidän koirista on hauskaa, Hampusta ja Hugosta ei niinkään). Muuten on keskitytty kuluttamaan vanhoja tuttuja lenkkipolkuja (johan niitä viikossa ehtikin jo tulla ikävä!), mutta perjantaina hypättiin bussiin ja huristettiin Espoon Kalajärvell

Nutun agilitytreenit starttasivat eilen, pitkän ja innokkaan odotuksen jälkeen! :) Treenaamme tämän kauden HAUn huippisporukassa young potentials -ryhmässä. Huippispaikka pitää sisällään viikottaiset ohjatut treenit (ihan huikeassa porukassa! :)) ja muutamia treeniviikonloppuja sekä mahdollisuuden osallistua lisämaksullisiin ekstrakoulutuksiin. Vajaan kuukauden päästä onkin jo luvassa superHAUkut-viikonloppu, johon mennään keinuklinikalle ja opiskelemaan juoksarien saloja. Viime viikonloppuna oli huippiksen kick start -päivä, jossa päästiin tutustumaan treenikavereihin, kuulemaan luentoja mentaalivalmentautumisesta ja harrastuskoiran lihashuollosta sekä tekemään ryhmä- ja henkilökohtaisia treenisuunnitelmia. Me treenataan alkeisryhmässä, jossa ilahduttavan hyvin kohtaa mun omat ajatukset ja kouluttajien suunnitelmat: luodaan mahdollisimman hyviä pohjataitoja koiralle, opetellaan tekemään ja olemaan yhdessä, leikkimään ja hakemaan mieletöntä draivia ja tekemisen meininkiä. Ekalla

Olenkohan ainut koiraharrastaja, joka potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei vietä montaa iltaa viikossa treenikentällä ja suhaa viikonloppuisin kisoissa, kimppatreeneissä ja valmennuksissa? Veikkaan, että en. Siksipä Sporttirakin teksti "Koiraurheilijan synninpäästö" kolahtikin aika kovasti. Ei ole pakko treenata, jos pipo kiristää jo valmiiksi. Ei oikein kannatakaan. Ei ole pakko treenata, jos vaikkapa työt imaisee kaiken energian (toki niinhän ei tietenkään pitäisi olla, mutta välillä asioita vain tapahtuu); jos elämässä on huolia ja murheita; jos helle painaa ja väsyttää; jos sohvan kutsu voittaa kaiken muun. Ei ole pakko treenata, eikä ole missään nimessä pakko kokea huonoa omaatuntoa treenaamattomuudesta. Kuva: Juho&Sara Minulla on jo pitkään ollut sellainen fiilis, että ei vaan nappaa koko treenaaminen. Takaraivossa pieni ääni on naputtanut, että pitäisi tehdä sitätätätota, Nuttu ei osaa ikäänsä nähden mitään, Nopan pitäisi olla jo vähintään useamman koulut

Moikka! Pitkästä aikaa elonmerkkejä tältäkin suunnalta! Helle on totisesti hellinyt myös Helsinkiä, ja meilläkin sisälämpötila on huidellut siinä +28 asteen molemmin puolin, ulkolämpötilatkin samoissa lukemissa. Ollaan laamailtu siis ihan koko kesä. Kotona on lenkkeilty pääosin aikaisin aamulla ja myöhään illalla, mutta nekin lenkit ovat pääsääntöisesti jääneet aika minikokoisiksi, sillä trooppisia öitä on riittänyt. Koirat ovat herkutelleet mehujäillä (kinkulla tms höystettyä jäädytettyä vettä) ja käyneet tahtomattaan suihkussa vilvoittelemassa. Vähän on myös retkeilty ja käyty ennen helteiden alkamista Uutelassa poimimassa tuliaisiksi valtava punkkikatras... Pari kertaa on ehditty myös mökkeilemään. Saimaan rannalla on liikuttu yhtä helteisissä lämpötilalukemissa kuin Helsingissäkin, mutta veden äärellä pääsee onneksi polskimaan aina halutessaan. Noppa onkin hyödyntänyt tätä mahdollisuutta runsain mitoin, ja Nuttukin on joutunut suorittamaan uimamaisterin tutkintoa.

Olipa kerran Nuttu, joka vietti viikonloppua yökyläillen sukulaisten luona. Yökyläpaikassa oli kivoja koirakavereita, joita Nuttu mielellään olisi rakastanut! Nuttu yritti rakastaa ensin sopivan etäisyyden päästä. Yhdessä nukkuminen oli ihan jees! Nuttu kaipasi kuitenkin lisää läheisyyttä ja päätti varovaisesti edeten valloittaa ystävänsä sydämen. Tässä näin ihan voidaan kuule rennosti olla kavereiden kesken! Lopputulos 6/5! Tässä ollaan, ihan vieretysten ja rentoillaan! Ainakin Nutulla on kivaa! (Kuvista ja yökylähoidosta kiitos Sara ja Juho :))