Vauhtilauantai


Kuluneen viikonlopun lauantai oli meillä aikamoinen hulinapäivä. Aamulla kävi vieraita, iltapäivällä käytiin aksatreeneissä ja illalla vielä möllitokoilemassa. Vaan olipa hyvä päivä! <3

Aksassa meillä oli pitkästä aikaa vieraileva kouluttaja. Oli tosi jännittävää päästä vieraiden silmien eteen, mutta saatiin paljon hyviä vinkkejä ja uutta näkökulmaa tekemiseen. 24 esteen radasta tehtiin vain ensimmäistä kuutta estettä, mutta niinkin lyhyellä pätkällä ehdittiin oppia vaikka ja mitä:

Puomin alla olevaa putkea hinkattiin useampaan otteeseen, sllä tälle putkihullulle se olikin yllättäen tosi jännä ja uusi juttu, jonne ei olisi millään uskaltanut mennä. Vaan saatiinpa sekin sujumaan! Lisäksi sain paljon ajatuksia omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseeni: jatkossa aion kiinnittää omaan suoritukseeni vähintään yhtä paljon huomiota kuin Nopan suoritukseen! Noppa hakee kiltisti esim. putket pelkällä sanallisella käskyllä, vaikka ohjauksen liikekieli kertoisi jotain ihan muuta, mutta olishan se kilttiä ja reilua ohjata myös omalla liikkeellä ja sen suunnalla koiraa sinne mihin pitäisi...

Loppukaneettina sain vielä kuulla, että mulla on hirveän kiltti ja kuuliainen koira, joka kuuntelee mua hienosti. Täytyy vaan itse olla koiransa arvoinen ohjaaja ;D <3

Agitreeneistä ajettiin pikaisesti kotiin nappaamaan Jaakko kyytiin ja suunnattiin sitten kohti Ojankoa, jossa oli HSKH:n tokotehiksen järjestämä möllitoko. Olin ilmoittanut Nopan nakkiluokkaan aikomuksenani saada aikaan mahdollisimman hyvä ja iloinen suoritus, jossa saan ihan luvan kanssa palkata Noppaa ruhtinaallisesti, ja meille molemmille jäisi hyvä mieli.

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, joten ehdittiin vähän lenkkeillä ja erityisesti totutella uuteen halliin. Luoksepäästävyyden tarkistamisessa ei ollut mitään ongelmaa (!!!), kun itse olin Nopan vieressä sitä rapsuttelemassa. Paikkamakuut suoritettiin vasta yksilöliikkeiden jälkeen, mistä tykkäsin itse kovasti. Pahin kankeus ja jännitys oli siinä vaiheessa jo kadonnut, ja Noppakin tottunut kunnolla ympäristöön.

Omaa yksilöliikkeiden suoritusvuoroa odotellessa palkkailin Noppaa perusasentoon hakeutumisesta sekä tehtiin vähän kaukojumppaa ja yksi pitkä paikkis yhden koirakon suorituksen aikana. Lisäksi Noppa vietti "käy"-käskyllä tylsää aikaa, jolloin en huomioinut sitä mitenkään. Tällä valmistautumiskombolla Noppa olikin kehään mennessä varsin kivassa vireessä - ei ylitsepursuavan innokas, mutta tosi halukas tekemään hommia mun kanssa. Oma jännityskin oli ehtinyt jo kaikota johonkin, ja kehässä oltiin Nopan kanssa molemmat varsin rennolla meiningillä.

 


Ja siihen pistesaldoon:
Paikalla makaaminen 1 minuutti 10
Seuraaminen 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 195 pistettä ja 1.sijoitus

Huikea pistesaldo! Toki kyseessä siis nakkiluokka ja vähän rennompi arvostelu, mutta silti. Pisteitäkin tyytyväisempi olen meidän yhteisestä tekemisestä ja fiiliksestä. Noppa teki koko ajan hommia mun kanssa eikä häiriintynyt ollenkaan liikkurista, tuomarista tai vieraasta hallista. Ja tuo puuhkahäntäinen asenne <3


Paikkis mua onnistuneista yksilöliikkeistä huolimatta vähän jännitti, kun Noppa oli aiemmin päässyt kertaalleen pöhähtämään tuolle meidän vieressä olleelle jättinöffille. Mutta siellä pikkuxeltti nökötti paikallaan, ei häiriintynyt vieruskaverin puuhista, tapitti herkeämättä suoraan mua. (Itsehän toki keskityin hengittämään syvään ja laskemaan sekunteja mahdollisimman hitaasti :D)

Palkintojenjaon (Nopalle palloja HURAA!!! ja mulle suklaata) jälkeen tuomari tuli vielä erikseen onnittelemaan ja antoi meille tuomarinsuosikin palkinnon (lisää suklaata!!). Muutenkin saatiin ihanan paljon palautetta oman suorituksen jälkeen, mutta siinä endorfiinipöllyissä en tainnut olla kovin vastaanottavainen, sillä juuri mitään en muista :D Nopan asennetta ja mun selkeyttä kuitenkin kehuttiin. Ja jo toisen kerran saman päivän aikana ihan vieras ihminen kehui, kuinka kiltti mun koira on! <3

<3
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia